perjantai 21. helmikuuta 2020

Neuvot ja niksit ja kuinka niiden suhteen toimia

Aina aika ajoin minulta kysytään neuvoja hamsterin käsittelyyn, kotiutukseen, ruokintaan sun muuhun liittyen. Näissä kysymyksissä pääsääntöisesti mielelläni autankin ja kasvattieni omistajat saavat enemmän kuin mielellään kysyä kaikissa vähänkään mieltä askarruttavissa asioissa.
Jonkin asteista ärtymystä kuitenkin aiheuttaa se, että eläin hankitaan ensin jostain toisaalta ja tämän jälkeen neuvot ja niksit tullaan kysymään minulta.

Muualta hankkimisessa ei suinkan ole mitään väärää ja jos jokin saatu neuvo tuntuu kyseenalaiselta on parempi varmistaa asia vielä muualta, mutta ensisijaisesti hankintapaikka on se, josta niitä lemmikin hoitoon liittyviä neuvoja voisi kysellä ensimmäisenä. Jos olet jonkin paikan niin luotettavaksi kokenut, että olet päättänyt hankkia uuden perheenjäsenesi sieltä, luulisi sen paikan olevan myös sellainen, josta uskaltaa neuvoja kysellä.
Jos kuitenkin lähtökohtaisesti neuvot tullaan kysymään toisaalta, pistää se väkisinkin miettimään miksi eläin alkujaankaan hankittiin sieltä mistä hankittiin.

Näin kasvattajanimellisenä ja tavoitteellisesti kasvattavana tuntuu loukkaavalta, että eläin ensin hankitaan ties mistä ja keneltä jopa tuntemattomilla lähtökohdilla ja sen jälkeen tullaan kyselemään neuvot täältä. Tietotaitoani ollaan kyllä hyödyntämässä, mutta ei käynyt sitten mielessäkään, että sitä hamsteria voisi kysyä vaikka suoraan kasvattajalta, jolta neuvojakin halutaan... Neuvojen kysyminen ei häiritse silloin läheskään niin paljon, kun eläin on kuitenkin hankittu hyvältä (nimelliseltä) kasvattajalta ja mahdollisesti jopa kasvattaja itse on ohjannut kysymään lisäneuvoa toiselta mahdollisesti lähempänä asuvalta kasvattajalta. Me kasvattajat kuitenkin teemme paljon yhteistyötä, autamme toisiamme ja mahdollisuuksien mukaan toistemme kasvattien omistajia. Väri- ja lajikirjoa on sen verran, että kaikkea ei saa kaikkialta ja tästä syystä sitä sopivaa yksilöä saattaa joutua hakemaan kauempaa kuin lähimmältä kasvattajalta.
Kuitenkin siinä kohti, kun eläin on hankittu eläinkaupasta, kasvattaja ei ole tiedossa eikä näin ollen myöskään eläimen lähtökohdat tai suku, tulee lähinnä olo kuinka lemmikki on vain haluttu nopeasti pienellä vaivalla, mutta kasvattajalta voikin kysellä ne kaikki neuvot ja niksit kotiutukseen.

Kannustan kyllä tutkimaan ja kyselemään monista paikoista, mutta ihan ensimmäiseksi kannattaa miettiä mistä ja keneltä sen lemmikkinsä haluaa hankkia ja voiko kyseisen ostopaikan neuvoihin luottaa. Jos vastaus jälkimmäiseen on jotain muuta kuin "kyllä", jätä eläin suosiolla ostamatta. Kyseenalaistaminen on hyvä, mutta jos fiilis jo lähtökohtaisesti on se, että neuvot ja ohjeet ovat vähän niin ja näin, niin katsele tulevaa perheenjäsentäsi muualta.

Vaikka tästä postauksesta nyt hieman paasaava avautuminen tulikin, niin haluan vielä muistuttaa, että en suinkaan tuomitse eläinkauppoja tai niiden kautta ostamista. Myös monet meistä nimellisistä kasvattajista tekevät yhteistyötä eläinkauppojen kanssa ja niitä paperillisia kasvattajanimellisiä poikasia menee monesti myös hyviksi todettuihin eläinkauppoihin. Muista kuitenkin kysyä mistä ja keneltä eläin on tullut ennen kuin eläinkaupasta ostat.

Ereganto's Moulin Rouge ja 1,5 viikkoiset lapsukaiset